Sibeliusrata Lahteen

Kisajuna Salpausselällä (Kuva Markku Meriluoto)

Kisajuna Salpausselällä (Kuva Markku Meriluoto)

Sibeliusrata-hankkeen esittely ja yleissuunnitelma (päiv. 14.7.2014)

Tämän kuvauksen pohjana toimivat Vesijärven satamaradan eli nykynimellä Sibeliusradan hanketyössä käytetyt esitykset, aloitteet ja suunnitelmat vuosilta 1995-2004. Suunnitelmaa ajantasaistetaan tarvittaessa. Sibeliusrata käsittää entisen Lahden satamaradan Urheilukeskuksesta Vesijärven satamaan, minkä alueelle valmistui vuonna 2000 konsertti- ja kongressikeskus Sibeliustalo – siitä nimi Sibeliusrata.

Sibeliusrata-suunnitelma ladattavissa liitteineen myös pdf-muodossa [parhaillaan päivitetään...].

Satamaradan vaiheita (Koostanut Sauli Hirvonen)

Satamaradan vaiheita (Koostanut Sauli Hirvonen)

 

1. Suunnitelmat ja aloitteet

Lahden satamarata purettiin väliltä Jalkarannantie-Vesijärven asema vuonna 1993.
Lahtelaiset rautatieharrastajat alkoivat 1990-luvun puolivälin jälkeen aktiivisesti laatia suunnitelmia radan palauttamiseksi. Hankkeen ensimmäinen suunnitelma julkaistiin 1995 Lahden Rautatieharrastajien TOPPAROIKKA-lehdessä. Artikkeli pureutui nimenomaan perustelemaan radan tarpeellisuutta kulttuurihistoriallisista sekä matkailun ja elinkeinoelämän näkökulmista.

Rata-asiaa puitiin tammikuussa 1997 myös Lahden kaupunginhallituksessa ja helmikuussa järjestettiin keskustelutilaisuus kaupunkiradan rakentamisen mahdollisuuksista. Keskusteluun osallistui asiantuntijoita yhteiskunnan eri osa-alueilta. Jo huhtikuussa rautatieharrastajat julkaisivat yksityiskohtaisen hankesuunnitelman radan toteuttamiseksi. Asiasta saatiin jo toukokuussa 1997 lisäselvitys. Tämä esitys on toiminut runkona myöhemmille suunnitelmille.Hankkeen puolesta ovat rautatieharrastajien lisäksi kirjelmöineet myös Salpausselän kirjailijat ry., Salpausselän luonnonystävät ry. ja Lahden seudun insinöörit ry. 2001 tehtiin valtuustoaloite radan palauttamisesta ja julkaistiin rakenneselvitys, mitä päivitettiin2002 ja 2003. Lisäksi miljööopiskelija teki tarvekartoituksen radan tarpeellisuudesta sen vaikutuspiirissä olevien tahojen kanssa. Pääsääntoisesti radan palauttamiseen suhtauduttiin myönteisesti; näin mm. Lahden Messut Oy (Jyri Behm), Lahden Sibeliustalo Oy (Antti Vihinen) ja Lahden Hiihtoseura (Matti Haapoja). Myös Museovirasto puolsi hanketta, jos laaditaan selvitykset radan vaikutuksista kulttuuriympäristöön.

2004 tehtiin Lahden kaupunginhallitukselle aloite radan palauttamiseksi, allekirjoittajina Markku Sakari Meriluoto, Matti Haapoja ja Antti Vihinen. Lahden kaupunki ei kuitenkaan ole vienyt asiaa eteenpäin vedoten varojen puutteeseen.

Havainnekuva puukannesta (Kuva Pro Sibeliusrata)

Havainnekuva puukannesta (Kuva Pro Sibeliusrata)

2. Radan tekninen toteutus

Teknisesti radan palauttaminen ei vaadi ylipääsemättömiä resursseja. Kuten jo mainittu, radan rakentamisesti on laadittu suunnitelmat (Pro Sibeliusrata, rakenneselvitys 3.10.2001).
Rakenteen päälähtökohtana on, että rata upotetaan Salpausselänkadun ja aseman välillä puukannelle. Veturin ja vaunujen pyörien laipan tarvitseva rako täytetään varta vasten tähän tarkoitukseen suunnitellulla tekniikalla. Kiskoista ei ole haittaa pyöräilijöille, kävelijöille eikä lastenvaunuilla tai pyörätuolilla liikkuville.

Rataa ei ole tarkoitus sähköistää, sillä museojunaliikenne ei tarvitse sähköä. Esimerkiksi Helsingista tai Pietarista Lahteen saapuva tilausjuna, mitä vetää Siemensin valmistama uusi Vectron-veturi, voi vaihtaa Lahdessa vetovoiman sähköstä dieseliin, joten juna voi ajaa suoraan Urheilukeskukseen tai satamaan Sibeliustalolle asti.

Rautatiealueen ja Urheilukeskuksen ilmettä on tulevaisuudessa kohennettava urheilukisoja ja muita tapahtumia silmällä pitäen; Lahti järjestää 2017 alueella hiihdon MM-kisat. Nämä kunnostustyöt voidaan ajoittaa radan rakentamiseen.

Kevyenliikenteen väylästä tulisi luoda viihtyisämpi ja sen luonne muuttaa teollisuusrakennusten puristuksissa olevasta pusikoituneesta hiekkapolusta kiskobulevardiksi. Urheilukeskuksen ja sataman välisestä reitistä muodostuisi esteettisesti kiinnostava ja historiallinen väylä eri toimijoiden intressit huomioonottaen.

Museorautatie keskellä saksalaistakaupunkia (Kuvat Markku Meriluoto)

MECKLENBURGISCHE BÄDERBAHN kuljettaa matkailijoita Saksassa
Rostockin lähellä rataosalla BAD DOBERAN – KÜHLUNGSBORN. Kapearaiteinen höyryjuna etenee BAD DOBERANin pikkukaupungin kapeilla kaduilla ihmisvilinän keskellä useita kertoja päivässä eikä herätä paikallisissa kummastusta, turisteissa kyllä ihastusta. (Kuvat 2009-10-23 Markku Sakari Meriluoto)

Alueen muiden kunnostustöiden yhteydessä Salpausselän (urheilukeskuksen) seisake voitaisiin ulottaa Lahti-hallille saakka, Teivaankadun viereen ja rakentaa toinen kiskopari seisakkeen viereen. Näin suurten yleisötapahtumien pitkien matkustusjunien on mahdollista pysähtyä seisakkeella koko pituudeltaan ja samalla liikennöidä satamaan pendelöintityyppisesti, esimerkiksi museojunakalustolla.
Junaliikenne mahdollistaa yleisömassojen kuljetukset vaivattomasti muuta liikennettä häiritsemättä, purkaen autoliikenteen aiheuttamia ruuhkia ja paikoitushaasteita alueella.

Satamaradalla junien suurin sallittu nopeus on 10 km/h. Jalkarannatien tasoristeys voidaan rakentaa ilman kalliita varoituslaitoksia, kun junan kulku Sibeliustalolle valvotaan paikallisesti.
Mahdollista on viedä Jalkarannantie radan alitse, jolloin myös kevytväylän turvallisuus paranee.

Viime vuosina messukeskuksen kehittäminen on muuttanut alueen liikennejärjestelyjä. Kuitenkin alueen asemakaava mahdollistaa radan palauttamisen Satamaradanpolkua pitkin Vesijärven satamaan saakka.

Rata on ehdotettu toteutettavan yhteistyössä rautatieviranomaisten, Lahden kaupungin, alueen yrittäjien sekä yhdistysten ja muiden talkoolaisten yhteistyönä. Mahdolliset kansalliset matkailun edistämisen tuet sekä EU-tuet selvitetään.

Pikku-Jumbo-höyryjuna ja Aino-laiva Lahden satamassa (kuva Markku Meriluoto)

Pikku-Jumbo-höyryjuna ja Aino-laiva Lahden satamassa (kuva Markku Meriluoto)

3. Perustelut radan palauttamiselle

Sibeliusrata -työryhmä uskoo, että radan palauttaminen urheilukeskuksesta Vesijärven satamaan on tärkeä hanke niin kulttuurihistoriallisesti kuin matkailullisestikin. Radan palauttaminen on saanut niin kulttuurin kuin elinkeinoelämänkin tuen. Sibeliusrata Vesijärven satamaan kohentaisi Lahden imagoa tapahtuma- ja järvenrantakaupunkina sekä hyödyntäisi kaupungin sijaintia Suomen kansainvälisen pääradan Helsinki–Pietari varrella.

Vesijärven asemasta ja satamasta, teollisuuden väistyttyä, on muodostunut lahtelaisten olohuone: sisävesilaivat, Sibeliustalo ja erilaiset yleisötapahtumat luovat satamaan kokonaisuuden, jotka luovat myös (museo)junaliikenteelle mahdollisuuksia kehittyä yhdeksi kaupungin vetovoimatekijäksi.

1. Kiskoliikenteen kehittäminen

Radan ansiosta messukeskus ja Sibeliustalo saadaan Helsingin ja Pietarin vaikutuspiiriin. Vain muutama sata metri rataa, niin Pietarista pääsee junalla suoraan Sibeliustalolle. 
Lahti sai rautatien v. 1869 ja on ollut vuodesta 1900 asti rautateiden “vöittämä”. Radan ja vanhojen ratapohjien tehokkaampi hyödyntäminen selkeyttäisi alueen liikenteen suunnittelua. Tällä on merkitystä erityisesti paikallisesti.
Kiskoliikenteen hyödyntäminen suurissa yleisötapahtumissa on kaupungin Green City -strategian mukaista ympäristöpolitiikkaa

2. Isot tapahtumapaikat

Radan välittömässä läheisyydessä suuret tapahtumapaikat kuten urheilukeskus, jäähalli, messukeskus, Kisapuisto, satama kokonaisuudessaan ja Sibeliustalo sekä keskustan läheisyyteen rakentuva Ranta-Kartanon alue, johon on suunniteltu mm. hotellia ja taidemuseota. Mahdollinen Teivaanmäen hotellihanke myös huomioitava.

3. Matkailu-, elinkeinoelämä- ja imagonäkökulmat

Radan puukansi tukee Ankkurin ainutlaatuista puuarkkitehtipuistoa ja lahtelaista puuosaamista. Materiaalina puu on lämmin.

Satamarata kokonaisuudessaan läpileikkaa alueen eri kerroksia sisältävää historiaa. Kiskobulevardi-kevyen liikenteen väylä yhdistäisi Messukeskuksen ja sataman, sisältäen ja yhdistäen näennäisesti erilaisia toiminnallisia kohteita. Reitin varrella voi nauttia kaupunkipuistotunnelmaa Pikku-Vesijärvellä tai luonnonläheisyydestä Kariniemessä.
Radan potentiaalia kasvattaa myös sen alkupäässä sijaitseva valtakunnallisestikin kulttuurihistoriallisesti arvokas Mytäjäisten veturivarikko, joka vain odottaa uutta heräämistä.

Satamassa rataa voidaan hyödyntää erilaisten yleisötapahtumien järjestämisessä: höyryfestivaalit, resiinaralli, nostalgiajunamatkat yhdistettynä laivaristeilyihin.
Salpausselän seisakkeen kohentaminen toisi rautatietunnelmaa “vanhan ajan” -hengessä ja samalla toimisi kansainvälisenä kohtaamispaikkana.

Radan merkitystä Lahden kehittymiselle ja identiteetille ei voi väheksyä. Radalla vahva paikallinen leima, mutta se on myös osa suomalaista liikennehistoriallista kokonaisuutta sekä maan teollista vaurastumista.

 4. Historia

Vaunut.org-sivulla on julkaistu useita kuvia satamaradasta. Alla valikoituja kuvia eri vuosilta (lisää kuvia sivulta voi hakea rataosahaulla Lahti-Vesijärvi).

Vesijärven asema vuonna 1902 (Veijo Malk) | Salpausselän seisake 1971 (Kuva Jorma Rauhala) | Kisko-Kalle asemalla 1976 (Jukka Martio) | Pikku-Jumbo saapuu Vesijärven asemalle 1987 (Jukka Martio) | Lättähattu Vesijärven asemalla 1988 (Museorautatieyhdistys Ry) | Pikku-Jumbo lähdössä Heinolaan 1988 (Jukka Martio) | Kisajuna Salpausselälle 1989 (Jorma Rauhala) |  Seis-levy satamaradalla 2003 (Jukka Voudinmäki) | Pikku-Jumbo Salpausselällä 2012 (Valtteri Paakkari) | Ukko-Pekka Salpausselällä 2013 (Jani Järviluoto)

Riihimäki–Pietari-radan rakennustyöt aloitettiin yhtä aikaa molemmista päistä. Rataosuus Riihimäeltä Lahteen avattiin liikenteelle 1.11.1869, Pietarista Viipuriin 1.2.1870 ja koko Pietarinrata 11.9.1870. Samassa yhteydessä rakennettiin Mytäjäisistä pistoraide Vesijärven rantaan. Satamarata palvelikin Lahden teollisuutta ja Vesijärven kautta kulkevaa tavaraliikennettä yli sata vuotta. Vesijärven asema oli suuriruhtinaanmaan toiseksi vilkkain Pietarin Suomen-aseman jälkeen.

Viime sotien jälkeen liikenne Lahden satamaradalla alkoi vähentyä. Yksi syy oli, että Jämsän tehtaille valmistui rata Orivedeltä 1951, jolloin vesikuljetuksia ei enää tarvittu. Myös matkustajaliikenteessä sisävesilaivojen merkitys väheni. Henkilöliikenne satamaradalla lakkautettiin 1965; vain Salpausselän kisajunat jatkoivat urheilukeskukseen asti. Lisäksi pääasiassa 1980-luvulla järjestettiin useana kesänä yleisölle avoimia höyryjunamatkoja Vesijärven asemalta Heinolaan. Viime vuosina on rautatieharrastajien organisoima höyryjunaliikenne Heinolaan ja Loviisaan elpynyt ja saanut suuren suosion.

Sotien jälkeen liikenne Lahden satamaradalla alkoi vähentyä. Yksi syy oli se, että Jämsän tehtaille valmistui rata Orivedeltä 1951, jolloin vesikuljetuksia ei enää tarvittu. Myös matkustajaliikenteessä sisälaivojen merkitys väheni. Henkilöliikenne satamaradalla lakkautettiin 1965; vain kisajunat jatkoivat henkilöliikennettä radalla Urheilukeskukselle asti. Lisäksi, pääasiassa 1980-luvulla järjestettiin useana kesänä yleisölle avoimia höyryjunamatkoja Vesijärven asemalta Heinolaan.

Tavaraliikennettä jatkettiin lähinnä radan varren teollisuuslaitoksille. Liikenne oli kuitenkin niin vähäistä, että lokakuussa 1990 Valtionrautateiden Kouvolan ratakeskus antoi luvan satamaradan sulkemiseen. Saman vuoden marraskuussa Jalkarannantien tasoristeyksessä kiskot peitettiin asvaltilla. Tuolloin luvattiin, että tarvittaessa asvaltti voidaan poistaa ja rata ottaa käyttöön.

Loppuvuonna 1993 satamaradan asemakaavalla suojellut raiteet yllättäen puretttiin Vesijärven aseman ja Jalkarannantien väliltä. Selvisi, että Valtionrautateiden virkamies oli myynyt VR:lle tarpeettoman kevyet kiskot romuna eikä huomannut asemakaavamääräystä. Teko oli asemakaava-alueen osalta lainvastainen, mutta asia sivuutettiin kaupungin ja Valtionrautateiden yhteisneuvottelussa melko kevyesti, koska samaan aikaan kaupunki pyrki kaikin voimin samaan oikorataa Keravalta Lahteen. VR:lta luvattiin antaa sopivat kiskot takaisin, jos kaupunki olisi halunnut palauttaa raiteet Jalkarannantieltä Vesijärven asemalle. Radan purkamisen jälkeen penkka siirtyi kevyenliikenteen käyttöön ja samalla maa-alueen hankinta kaupungille helpottui.

Historiallinen ratapenkka Pikku-Vesijärven ja Vesijärven välissä on suojeltu: “Muinaismuistolain 2 §:n mukaan kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat mm. muinaisten huomattavien kulkuteiden ja siltojen jäännökset. Museoviraston tulkinnan mukaan Suomen vanhimpaan rataverkkoon (1850-1870-luvut) liittyvät käytöstä pois jääneet rakenteet ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä. Lahden ratakannas voidaan tulkita sellaiseksi. Rakennetta koskevista toimenpiteistä tulee pyytää Museoviraston lausunto.”
Nykyisellä kevyenliikenteenväylällä on asemakaavassa merkintä kiskoliikenteen mahdollistamiselle.

Vuoden 2006 EU-huippukokouksen alla purettiin rataosuus Salpausselänkadun ja Jalkarannantien väliltä. Nykyään rata loppuu päätepuskimeen hieman ennen Salpausselänkatua. Kiskotus näkyy vielä joillakin vanhoilla teollisuustonteilla. Suurhallin paikoitusalueen poikki kulkee asfaltin alla entisen voimalaitoksen raide, mikä ei ole ollut vuosikymmeniin kaupallisessa käytössä.

Salpausselän eli Urheilukeskuksen seisake, mikä avattiin 1938, on edelleen mm. kisajunien ja viime vuosina etenkin museojunien käytössä.

Lisätietoja antaa yhteenvedon laatijat:

Sauli Hirvonen
Puh. 050 3085303
sauli.hirvonen@gmail.com

Markku Meriluoto
Puh. 045 651 9808
markku.meriluoto@tieokas.fi

Satamarata halutaan henkiin
(Markku Meriluodon haastattelu – Uusi Lahti 19.8.2009)

Rautatieharrastajien suunnittelema Sibeliusrata sulautuisi kevytväylään puukannen avulla.

Joukko lahtelaisia rautatieharrastajia on pitänyt jo pitkään vireillä hanketta junaliikenteen palauttamiseksi Lahden satamaan. Hanketta perustellaan muun muassa matkailullisilla syillä. Muutama vuosi sitten muun muassa Lahden messujen, Lahden Hiihtoseuran ja Sibeliustalon edustajat ilmoittivat kannattavansa ajatusta.

– Hanke ei ole minkäänlaisessa ristiriidassa alueen nykyisten toimintojen kanssa, vaan täydentää niitä. Rata saadaan upotettua puukannen avulla hyvin nykyiseen kevytväylään, korostaa hankkeen pitkäaikaisiin edistäjiin kuuluva rautatieharrastaja Markku Sakari Meriluoto.

Laippapyörä kumikourussa

Rautatieharrastajien visioissa kävelijät ja pyöräiljät voisivat edelleen käyttää nykyistä satamaan menevää väylää entiseen malliin. Rautatiepyörien laipan tarvitsema rakokin on teknisesti mahdollista täyttää tarkoitusta varten suunnitellulla ratkaisulla. Se perustuu kumiin, mikä väistyy junan pyörän alta.

Liikennöinti on rautatieharrastajien mukaan myös turvallista, koska junien nopeus olisi noin 10 kilometriä tunnissa ja tarvittaessa esimerkiksi tapahtumien järjestäjät voisivat varoittaa tulevista junista.

– Junia liikkuisi kuitenkin radalla suhteellisen harvakseltaan, Meriluoto toteaa.

Ei sähköistystä

Rautatieharrastajat ovat nimenneet hankkeensa Sibeliusradaksi. Kuten nimikin osoittaa, rataa pitkin olisi tarkoitus tuoda ihmisiä muun muassa Sibeliustalon konsertteihin.

– Kärkipointiksi nostaisin tässä Pietarin, Suomen kokoisen asutuskeskuksen, mikä 2010 alkaen on kahden ja puolen tunnin Allegro-junamatkan päässä Lahdesta. Idänliikenteen volyymi kasvaa niin kovaa vauhtia, että siinä on lähes rajattomat mahdollisuudet. Sieltä saataisiin hyvinkin tuotua tuhannen hengen konserttijunia, Meriluoto visioi.

– Kyllähän ihmiset pääsisivät muutenkin satamaan, mutta tällaisen ratkaisun avulla saadaan luotua tunne, että ei tulla ihan tavanomaiseen paikkaan.
Sähköistystä rautatieharrastat eivät rantaan vetäisi, vaan junat tulisivat satamaan höyry- tai dieselvetureiden vetäminä.

– Veturinvaihto voitaisiin tehdä Lahdessa samaan tapaan kuin Salpausselän kisajunissa, Meriluoto toteaa. VR:n uusi Vectron-monitoimiveturi voi vaihtaa käyttövoiman sähköstä dieseliin, joten sama veturi voi vetää perille asti.

Rahoitus useasta lähteestä

Tähänkin suunnitelmaan liittyy vain yksi avoin mutta sitäkin olennaisempi kysymys: raha. Meriluoto ei vielä tässä vaiheessa puhu kustannuksista tai rahoituksesta yksityiskohtaisemmin. Hanke on joka tapauksessa miljoonaluokkaa.

– Tämä on kuitenkin suuruusluokaltaan ihan saavutettavissa oleva asia. Lahdessa on vuosien varrella ollut aika kaukaakin haettuja matkailuhankkeita. Tämä ei ole sitä, vaan liittyy olennaisesti Lahden historiaan ja tulevaisuuteen.
Meriluoto arvelee, että hankkeeseen kerättäisiin rahaa monesta eri lähteestä. Hän uskoo, muun muassa EU:n tukeen.

– Puhtaasti liiketaloudellisin perusteinhan tätä rataa ei voi tehdä, toisin kuin yleensä uudet radat. Sibeliusrataan liittyy kuitenkin myös kulttuuriarvoja, joten pitää ajatella, mitä Lahti saa vastineeksi. EU-rahaa löytyy hyviin rajat ylittäviin hankkeisiin. Sibeliusratakin on sellainen Pietarin-yhteyden ansiosta.

Laajalla joukolla

Sibeliusrata-hankkeeseen on tarkoitus saada lisää vauhtia.

– Rautatieharrastajat eivät missään tapauksessa halua olla ainoa toimija. Tarvitaan laajapohjainen valmisteluryhmä, jonka kärjessä ovat paikalliset asukasyhteisöt. Monenlaiset kulttuuritahot ovat jo olleet asiasta kiinnostuneita. Kaupungin puolelta mukaan tarvitaan ainakin kaavoituksen, kulttuuritoimen ja ympäristötoimen edustajat, Meriluoto kaavailee.

Lahdessa on vuosien varrella ollut aika kaukaakin haettuja matkailuhankkeita. Sibeliusrata sen sijaan liittyy liittyy olennaisesti Lahden historiaan ja tulevaisuuteen.

fakta
*Satamamaradan vaiheita

n 1869 rautatie tuli Lahteen, kun Lahden ja Riihimäen välinen osuus Helsingin–Pietarin radasta valmistui. Samalla rakennettiin rata myös Vesijärven satamaan asti.
* Satama oli vuoteen 1885 asti maan toiseksi vilkkain tavara-asema. Vesijärven aseman laivamatkustajia palvellut junaliikenne loppui radalta vuonna 1955 ja tavaraliikenne vähän myöhemmin.
* Junakiskot poistettiin 1993. Paikalle suunniteltiin autotietä, mutta hanke kaatui kaupunkilaisten vastustukseen.
* Jalkarannantien ja Urheilukeskuksen väliseltä pätkältä kiskot purettiin syksyllä 2006.

Sibeliustalo tarvitsee rautatieyhteyden, Sibeliusradan
(Mielipide – Markku Meriluoto 2006)

EU-huippukokoukseen Lahdessa 2006 Euroopan modernein oikorata toisi huippuvieraat rattoisasti seurustellen nopeasti ja turvallisesti Lahteen ja Sibeliusrata perille Vesijärven satamaan, Sibeliustalon viereen – jos Lahden päättäjät olisivat 2004 näin tahtoneet. Putinkin pääsisi omalta puoleltaan perille Mytäjäisten kolmioraiteen kautta. Mutta ei, vieraat köröttelivät Lahteen yksin mustissa limusiineissaan ihmetellen menoaan iljanteisella viertotiellä – ja myös kahtasataa ohi pyyhältävää Pendolinoa, Allegron edeltäjää.Lehtimiehet olivat onnekkaita. Erikoisjunat toivat heidät Salpausselän seisakkeelle, muutaman askelen päähän tukikohdastaan Messukeskuksesta. Tuskin hekään vainusivat Sibeliustalolle astellessaan, että kevytväylä onkin Lahden ensimmäisen rautatien, Vesijärven satamaradan penger. Joku saattoi sentään ihmetellä, minne rata junineen jäi.Satamarata, Sibeliusrata, Lahden luontainen matkailuvaltti vuodesta 1869, on yhä kulttuuriperintöä arvokkaimmillaan. Sitä ovat vaalineet lahtelaiset yhteisöt aloitteissaan samalla kun rataa on viranomaisten silmien alla purettu pätkä kerrallaan, aina yhtä vahingossa, sattumalta, pyytämättä ja yllättäen. Sibeliusrata voidaan toteuttaa nykyisen kevytväylän yhteyteen rakenteena, mistä pyöräilijä, kävelijä tai lastenvaunujen työntäjä kiskoja tuskin huomaa. Suunitelma on, tarvitaan vain päättäjät, joiden arvot ovat kohdallaan. Kustannus on mitätön verrattuna esimerkiksi torinalaiseen parkkiluolaan. Ratayhteys rikastuttaisi Lahden matkailuelinkeinoa monin verroin enemmän kuin eräät esitetyt keinotekoiset viritykset.

Kiinnostaisivatko matkailuyrittäjiä suorat konserttijunat Sibeliustalolle Pietarista, Suomen väkiluvun kokoisesta kulttuurihakuisesta metropolista? Kotimaastakin löytyy yleisöä konsertti-, kongressi- ja urheilutapahtumiin, kun tuhat henkeä pääsee kerralla perille edullisesti. Silloin ei tarvitsisi tuskailla Sibeliustalon parkkipaikan kuraisuuden astetta. Entä hiihtojunat Moskovasta Urheilukeskukseen ja Messilään – kymmeniä junia ajetaan joka vuodenvaihde Pohjois-Suomen talvipyydyksiin. Lahdessa ruumiinkulttuuriin voisi yhdistää taide-elämyksiä ja shoppailua – ei sieltä köyhiä tule. Kesäiset juna-laiva-junamatkat Päijänteen vesistöön tarjoavat oman nostalgiansa, senhän osoitti jo 1980-luvun hauskin matkailutuote, höyryjuna Pikku-Jumbo. Messukeskus mahdollisuuksineen paisuu kuin pulla, kunhan vain ei vyöry Sibeliusradan päälle.

Tekninen lautakunta ei 2004 suinkaan tyrmännyt lahtelaisten yhteisöjen esitystä Sibeliusradasta (ESS 14.10.), vaan halusi asettaa asiantuntijatyöryhmän selvittämään hanketta. Näin vihdoin tehden tulisi myös virkahuoneiden ulkopuolinen viisaus synnyttämään Sibeliusrataa ja edistämään Lahden luontaisista lähtökohdista maailman merkittävintä ja nopeimmin kasvavaa elinkeinoa, matkailua.Sibeliusradalle on epäilyksittä luvassa runsas ja tuottava kansainvälinen ja kansallinen tilauspohjainen matkailuliikenne, kunhan toimeen tartutaan. Me vapaaehtoiset toimijat asetamme ajatuksemme vapaasti hyödynnettäviksi ja lisääkin keksittäviksi. Jos nykyinen virkakunta ja päättäjäpolvi eivät onneaan oivalla, tärkeää on kaavoituksessa säilyttää tulevien sukupolvien mahdollisuus toteuttaa Sibeliusrata. Siitäkin kannamme huolen.