Lahden rautatieharrastajat Topparoikalla on ollut perustamisestaan saakka erilaista ja erikuntoista kunnostettavaa museojunakalustoa. Kalusto on sijainnut vuosina 1990-2015 Mytäjäisten vanhalla veturivarikolla silloisen kerhotilan eli vesitornin vieressä. Marraskuussa 2015 kalusto – Ristoa lukuunottamatta – siirrettiin Topparoikan nykyisten kerhotilojen yhteyteen Vierumäen rautatieaseman ratapihalle.
Tr1 nro 1047 ”Risto”
Risto on raskas kotimainen Tr 1-sarjan tavarajunanveturi, maailman parhaita höyryvetureita. Oy Tampella Ab valmisti ensimmäisen RISTON 1940 ja viimeisen 1957. Veturi numero 1096 oli samalla viimeinen Valtionrautatielle valmistunut höyryveturi. Kutsumanimi juontuu tavan mukaan ensimmäisen veturin valmistumisajoilta presidentti Rytin mukaan.
Ristot vetivät Etelä-Suomen pääratojen raskaita tavarajunia 1970-luvulle asti. Riihimäen – Kouvolan tavara- ja postijunissa Risto oli Lahdessa jokapäiväinen nähtävyys miespolven ajan. Lahden varikolle oli sijoitettu kolme Risto-veturia, jotka kävivät paikallisille veturimiehille tutuiksi aina luotettavina raskaan työn juhtina. Salpausselän kisajuniakin ovat Risto-veturit vetäneet.
Muistomerkkiveturi 1047 työskenteli Lahdessa 1960-luvun lopussa muutaman vuoden ajan. Viimeinen konepajakorjaus tehtiin kesäkuussa 1973 ja veturi poistettiin liikenteestä huhtikuussa 1975. Se varastoitiin puolustusvoimien Lievestuoreen asevarikolle.
Kesällä 1986 lahtelaiset rautatieharrastajat Kimmo Alanko, Risto Kokki ja Markku Meriluoto tekivät Lahden kaupungille esityksen raskaan kotimaisen höyryveturin hankkimisesta ja kunnostamisesta Riihimäen – Pietarin rautatien muistomerkiksi. Lahden kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti hanke toteutettiin harrastajavoimin talkootyönä. Kaupunki rahoitti tarvikkeet ja erikoisammattityöt.
Risto 1047 saapui Lahteen 10. syyskuuta ja valmistui 27. joulukuuta 1990. Rautatieharrastajat tekivät talkootyötä yli l 600 tuntia, niistä suurimman osan hankkeen projektipäällikkö Risto Kokki sekä Seppo Leskinen, Markku Meriluoto, Jouko Sakari Järvinen ja Esko Nikkanen. Rautatieharrastajat vastasivat myös veturin kunnossapidosta. Risto on mahdollista kunnostaa myöhemmin ajokelpoiseksi.
Veturi oli pitkään esillä aseman edessä, mutta siirrettiin Mytäjäisten varikolle oikoratatöiden takia talvella 2005. Veturia on esitelty eri tapahtumissa, niin varikolla kuin Salpausselän seisakkeellakin.
Syyskuussa 2020 veturi siirrettiin uudelle omistajalle Lohjalle Haapamäen museoveturiyhdistyksen avustuksella.
Lumiaura Etv-Rto 23
Etv-Rto 23 oli aikoinaan yksi Lahden varikon raiteistolle jätetystä kolmesta lumiaurasta. Ko. aura oli iältään vanhin, mutta kunnoltaan paras (eräässä aurassa oli jopa runko poikki). Lumiaurassa on kaksi käännettävää auraa, ja sisällä on kamina. Aura oli hyvässä kunnossa: muun muassa siipien ja terien käyttölaitteet ovat edelleen toimintakuntoiset.
Yhdistys osti auran vuonna 1994 ja tavoitteena oli, että aurasta rakennettaisiin “Pubiaura”.
Lumiauran kunnostus aloitettiin vasta vuonna 2006. Auravaunu maalattiin, lahonneita runkorakenteita vaihdettiin ja vahvistettiin sekä ikkunat kunnostettiin. Erikoistyöt kuten tippapellit teetettiin Salpauksessa oppilastöinä.
Auraa esiteltiin useissa yhdistyksen järjestämissä tapahtumissa, kuten Mytäjäisten varikon Rautatiepäivissä sekä Salpausselän seisakkeella moottoripyörämessujen aikana.
Satavuotias lumiaura myytiin kesällä 2013 Haapamäen Hyöryveturiyhdistykselle. Näin vaunu saatiin parempiin olosuhteisiin ja mahdollisesti vielä jonkinlaiseen käyttöönkin.
Puinen konduktööri- ja matkustajavaunu EFi 22378
Topparoikka ry:n kunnostama konduktöörivaunu EFi 22378 valmistui 1990-luvulla. Vaunu on nykyisin VR:n omistuksessa, ja vuodesta 2012 se on ollut osa Valtteri-museojunarunkoa. Aikaisemmin vaunu on liikennöinnyt muun muassa Porvoon museorautatiellä Höyryraide Oy:n käytössä.
