Lataa tästä Rautatiesanomat 2007 (pdf-muodossa 3 Mt)
Lue tästä Rautatiepäivän tapahtumista (pdf-muodossa 6.8 Mt)
 |
 |
||||||||||||||||||
Kuvia tapahtumasta
|
|||||||||||||||||||
| Lahden
rautatieharrastajat TOPPAROIKKA ry. järjesti lauantaina
10.6. koko kansalle avoimet ovet Lahden vanhalla varikolla
sijaitsevassa vesitornissa. Kaunis kesäpäivä houkutteli
väkeä runsaasti paikalle. Suoraan sanottuna päivä oli
todellinen menestys, joka yllätti järjestäjät
täysin. Suurin ihmisryntäys aamulla pisti topparoikkalaisille
luun kurkkuun, mutta "alkujärkytyksen" jälkeen,
jokainen talkoolainen, kiireestä huolimatta täytti
paikkansa. Talkoohengessä pystytetty avoimet ovet
vaati, etenkin viimeisellä viikolla lujaa sitoutumista
tapahtuman kunnialliseen läpiviemiseen. Tapahtuman markkinointia ei haluttu jättää pelkästään nettisivuihin ja satunnaisiin kaupungille liimailtuihin julisteisiin, vaan tapahtumasta haluttiin tiedottaa suurempien ihmismassojen tietoisuuteen. Ennakkojuttuja julkaistiin muutamissa paikallisissa lehdissä sekä radiohaastattelun muodossa. Median ennakkokiinnostus oli kiitettävää, kun otetaan huomiota, että kyseessä oli ensimmäiset avoimet ovet nykymuodossaan. Mitä varikolla oli sitten tarjolla? Tapahtuma tarjosi rautateistä kiinnostuneille vuonna 1951 valmistu-neen Risto-veturin, joka oli suuren huomion kohteena. Kamerat piirittivät veturivanhusta. Näyttelytilat oli rakenneltu museoliikenteeseen kunnostetussa lähiliikennevaunuun Ei:n sekä tornin kolmanteen kerrokseen. Yksi vetonauloista oli resiina-ajelu. Erityisesti kaikenlainen toiminta, koskettelu ja kokeileminen oli suuressa suosiossa. Ihmiset haluavat osallistua. Eräänläisena bonuk-sena tapahtumapaikalla vieraili toistakymmentä eri-ikäistä ja -merkkistä museoautoa, jotka keräsivät ihailevia katseita. Mukava lisä rautateiden joukkoon. Monet kehuivat ääneen (lahtelaiset!?!?) maanläheistä järjestelyjä ja hyvää palvelua, eikä siihen välttämättä tarvittu sen suurempia taikatemppuja kuin kuppi kahvia, ehkä makkara sekä mukavaa jutustelua rautateistä, tai ihan mistä vain. Tämänkaltaiselle kohtaamiselle on nykyisessä hektisessä ja alati muuttuvassa, kiireen täyttämässä elossa tilausta. Tunnelma oli välitön ja rento sekä ihmiset vilpittömästi hyväntuulisia. Monet kävijöistä kertoivat avoimeisesti omista kokemuksistaan rauteteista, jotka rikastuttivat myös järjestäjien ajatuksia rautateiden historiasta ja kulttuurista. Moni topparoikkalainen "asiantuntija" joutuikin koville asiantuntevista kysymyksistä ja tiedusteluista. Ilahduttavinta oli nähdä useat sukupolvet riemastuneina samojen asioiden äärellä. Rautatiet yhdistävät ihmiset, sekä konkreettisesti ja henkisellä tasolla. Päivän päätyttyä topparoikkalaiset olivat helteen ja tohinan uuvuttamia, mutta silti yhtä hymyä. Muuta ei voinut onnistuneen päivän jälkeen todeta kuin että nykymuotoiset avoimet ovet saannee jatkoa ensi vuonna. Mitä silloin? Se selvinnee ajallaan... |
 |
