Takaisin kuvagalleriaan
12.7.2010
Yhdistys aloitti loppukeväästä 2010 Gb-tavaravaunun kunnostustalkoot. Kuvasatoa kesäkuulta.
Kuvat ja teksti: Jarno Piltti


Vaunun maalipinnassa rapistuu koko joukko kirjaimia ja numeroita. Tämä merkintä kertoo vaunun viimeisimmästä täyskorjauksesta: Pieksämäen konepaja maaliskuussa 1973.

Hallitus kiistää kaikki syytök... Heko heko. Asiaan: Ennen kiersi työntekijä ratapihalla kannun kanssa vaunujen laakereita voitelemassa. Päiväys ja paikka piirrettiin liidulla tiedoksi seuraavaa kertaa varten.

Ruoste veks ja tuoretta maalia päälle. Pikkuisessakin vaunussa riittää hoidettavaa pinta-alaa.

Tehtaissa hikoillaan ja työn tulos jyrisee ohi, vaunut tekevät omaa työtään. Esa Myyry ja Janne Ridanpää kanavoivat osan maamme aineellisesta yltäkylläisyydestä yhden umpivaunun säilyttämiseksi tuleville polville.

Vasara ja nauloja.

Eräänä lauantaina talkoolaiset saivat varikolle iloisen vierasjoukon. Lahden historian suurtietäjä, kaupunkiopas Anneli Seppälä veti opastetun kävelykierroksen Mytäjäisten varikko- ja rautatieläisalueelle. Tässä havaitaan Vesijärven satamaan johtaneen radan haarautumista: Oikealla Helsinki, vasemmalla Pietari.

Vaalittavat vaunut veturitallin toimisto-osan käytävältä katsottuna. Tallin vanhimmat osat, toimistopääty ja viisi ensimmäistä pilttuuta, valmistuivat vuonna 1868. Mitä kaikkea tästäkin ikkunasta on saatu katsella!

Tule mukaan! Meillä on veturi ja vaunuja! Jonon keulassa satavuotias lumiaura hohtavassa valkeudessaan, sitten sataviisikymmentä tonnia terästä odottamassa henkiin herättävää tulta ja höyryä. Riston perässä
puinen matkustajavaunu Ei, käytössä ruuhka-helsingin junissa vielä 1980-luvulla. Oikealla tämän kertainen työmaa, geebertta. Mikä on Gb? Suomen talouden ja tuotannon selkäranka useiden vuosikymmenten ajan.
Lastina rauhan ajan varusmiesten ampumaleirireissujen muistoja, totisenpien aikojen evakkokyyneliä. Suomen luontoa eli puuta muodossa jos toisessa, paluukuormana kaikkea kuviteltavissa olevaa kaikkien
merten takaa. Nyt tämän vaunun sisällä on lähinnä vaunuvanhuksien janoamaa puutavaraa - tuoreen katon alla!

Allegro, nopeasti. Kiskojen laulu on luonteeltaan kansainvälistä. Helsingin ja Pietarin välinen yhteys on löytänyt nimensä nuottiviivastojen kansainvälisistä opastinkuvioista. Kunnostustyö etenee sitä vauhtia mitä voi.

Vaikka päivä on lauantai, kulkee tavaraa ohi tiheästi kattotalkoolaisia viihdyttäen. Museovaunuissa on usein nykyaikainen huopakatto. Maamme rautateillä käytettiin käytettiin hyvin pitkään massakattoa. Katoksi pingotetun kankaan päälle mätettiin hartsipohjaista mömmöä, päälle siroteltiin hiekkaa. Hyvin tehtynä tämä työläs ja monivaiheinen urakka kannatti - massakaton elinikä on noin puoli vuosisataa.



Tomi Hämäläinen taputtelee kuumaa huopaa paikoilleen...

...ja Janne Ridanpää kuumentaa seuraavaksi liimattavaa kaistaletta.

Työskentely vaunun katolla vaatii turvallisuusseikkojen tarkkaa huomioimista.


Kunnostettava vaunu, alkuperäiseltä numeroltaan 52153 on valmistunut Pasilan konepajassa vuonna 1933. Vaunussa ei ole ilmajarrua, ainoastaan läpikulkeva paineilmajohto. Vielä sotien jälkeen osa rakennetuissa vaunuista oli varustettu vain käsijarrulla - kustannussyistä. Tässä vaunun ainut jarruttava akseli jarrut kiinnitettynä...

...ja irrotettuna.

Vaunumestari Esa Myyry miettii seuraavaa työvaihetta. Aivotyö säästää hikeä, joskus myös päinvastoin.

Talkoot - yksi tekee, kaksi seisoo vieressä ja kolmas dokumentoi tilanteen.

Puu elää aikansa, rautakin vääntyy. Hyvin hoidettu vaunu elää ikuisesti - tai ainakin taas seuraavat pari vuotta...

Takaisin kuvagalleriaan